Hei! Minä olen Elsa. Tai siis Elsa Choi Korhonen. Asun Suomessa, mutta olen oikeasti thaimaalainen. Et olisi arvannut sitä, vai mitä? No, kuitenkin; olen 11-vuotias ja rakastan eläimiä. Tällä hetkellä minulla on hamsteri, Willy, ja se on tosi suloinen. Haluaisin koiran, niinkuin mummilla, mutta äiti ei ole lämmennyt ajatukselle - toistaiseksi.
Asun isossa omakotitalossa yhdessä äidin kanssa. Hän on tosi nuori... ja se on kivaa. Äidin nimi on Kalaya. Rakastan häntä tosi paljon! Leikimme aina yhdessä, ja äiti vie minut aina lomille ja hienoihin ravintoloihin ja kaikkea. Parempaa äitiä ei voisi toivoa.
Isäni asuu Tampereella. Sinne on täältä Helsingistä tosi pitkä matka, joten en tapaa isää kovin usein - vain joka toinen viikonloppu. Mummi ja vaari asuvat myös Tampereella. Tapaan heitä aika harvoin. Heillä on paljon koiria, kuten kerroin. Vaari pitää kotikenneliä. Olen pyytänyt äidiltä lupaa ottaa kotiin yhden seuraavan pentueen koirista... huonoilla tuloksilla.
Äiti laittaa tosi hyvää ruokaa. Mutta paljon parempaa kuin muiden äidit! Hänellä on ravintola keskustassa, ja pyörii siellä melkein vuorokauden ympäri. Rakasta tulista ruokaa. Äiti osaa laittaa sitä hyvin - aina illallisella otan monta annosta lisää. Toisaalta on tosi tylsää, kun äiti on pitkään töissä. Ajasta tulee kalliimpaa kun sitä on niin vähän, sen olen huomannut. Mutta äiti pyrkii viettämään kanssani aikaa aina kun vain on mahdollista.
Tampereella asuvien isovanhempieni lisäksi mummu ja pappa asuvat Thaimaassa. Käyn siellä tapaamassa heitä muutaman kerran vuodessa. Silloin järjestetään sukujuhlat, ja kaikki äidin sukulaiset saapuvat juhlistamaan perheyhteisöämme. Ja koska minulla on iso suku, ovat juhlatkin isot. Korhosen mummin ja vaarin kanssa ei ikinä juhlisteta mitään... paitsi itsenäisyyspäivänä menen isän kanssa sinne aterialle. Äitini aina jaksaa huomautella, kuinka sukulaisten, erityisesti mummon ja papan seurassa, pitäisi käyttäytyä hienosti. Viime kerralla minä yritin, ihan oikeasti! Mutta sitten nuorempi serkkuni alkoi kikattamaan hassusti ja ikään kuin halusi minun yhtyvän nauruun... Ja sitten mummu suuttui, ja samoin äiti. Ihan turhasta.
Ihmettelette varmaan, että mitä ihmettä teen silloin kun äiti ei ole kotona. Haha, ei, en ole yksin... Ei äiti ikinä antaisi minun hillua vapaasti isossa talossamme. Enkä ehkä haluaisikaan! Ihmisten seurassa on kivaa olla.
Äiti on palkannut minulle lastenhoitaja-Viviannen, joka samalla siivoaa taloamme ja laittaa minulle ruokaa. Ikävä kyllä Vivianne myös valvoo kun teen läksyjä tai harjoittelen pianonsoittoa. Olen siinä jo haka, mutta hänen (ja äidin) mielestään ei voi koskaan harjoitella liikaa. Ihan pöhköä.
Onneksi tehtävien jälkeen saan kutsua Heidin kylään. Heidi on paras ystäväni täältä Suomesta, ja tosi hauska. Hän on puoliksi afrikkalainen, joten emme eroa paljoa toisistamme. Leikimme aina yhdessä koulussa ja puistossa ja kaikkialla! Hänen seurassaan ei aika käy tylsäksi. Heidi oli ensimmäinen ystäväni täältä Suomesta, jonne muutin 3-vuotiaana.
Thaimaassa minulla on toinen hyvä ystävä; Malee. Maleen kanssa leikin aina kun sille päälle satun. Hän on luotettava, ja tosi hyvää seuraa, tosin ei äidin mielestä.
Tällaista elämäni on - varmaan ihan normaalia 11-vuotiaan lapsen elämää.
